Miksi?

Siksi että täällä kitisee kaiken maailman wanna-be taiteilijoita joilla ei ole mitään sanottavaa. You know: "Elämä on niin vitun kurjaa ja ahistaa ja sossun tätikin käskee mennä kunnon töihin eikä zykiatrikaan anna kaikkia lääkkeitä mitä haluan." No voi perse, elämä on kovaa ja Kurt Cobain on näyttäny esimerkkiä. Just do it.

Ei oo kait mullakaan mukamas mitään sanottavaa ole, mutta tiedän että tulette jäämään koukkuun näihin käsittämättömän sofistikoituneisiin ja syvällisiin aatoksiini ja runoihini. Kulttisuosio ei tule olemaan liioiteltua. Tämä viisauden virta tulee olemaan jopa käänteentekevää matkallasi manalaan. Vaan palataan itsekehuun myöhemmin ja aloitetaan ensimmäinen oppitunti.

Junaan noustessasi pitäisi tietää jotain:
"Minne tämä menee ja miksi? Paljonko kyytiin mahtuu? Ketä tulee kyytiin ja minne he menevät? Mitä ne puhuvat ja mitä ne minusta ajattevat?"
Tiedät että se on turhaa. Ketään ei kiinnosta se asema mihin tulet jäämään.

Deep shit, huh? Tästä on hyvä jatkaa.